sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Peruspuurtamista ja hyvinvointimatkailua

Nyt on ollut hetken aikaa hiljaista blogirintamalla. Syynä perinteinen kiire. Koko lokakuun satsasin ajan töihin ja treenaamiseen. Saliohjelmaani on pariin kertaan tässä ruukattu ja nyt mulla on erikseen jalka- ja käsipäivä. Ja sanonko, että huh! Varsinkin tämä viimeisin ohjelma! Persuslihakset jumisssa useamman päivän (lue: lähes viikon!)...

Mutta sittenpä pääsin reissuun! MyWellneesTravels kutsui mut mukaan viikon mittaiselle matkalle Turkin Alanyaan! Tosin työkiireiden vuoksi mun matkani lyheni neljän päivän mittaiseksi, mutta ehdinpä nähdä edes parin päivän ajan etelän auringon! Lämpötila Turkissa on juuri optimaallinen tähän aikaan vuodesta tällaiselle aktiivilomalle!
Alla pari "herutuskuvaa" hotellilta ja lähialueelta. Hotelli oli lähes uusi ja juuri mun maukuuni sisustettu! Ehdin käymään myös kerran tunnin hieronnassa hotellin alakerran spa-osastolla.
Kuva: Be Outdoor Films / Riku Mäenpää

Tukka märkänä ensimmäisen yhteisen treenin jälkeen!


 
 Läheltä löytyi myös loistavat lenkkeilymaastot ja aikuisten urheilupuisto jumppaukseen!
















Hotellimme oli vain aikuisille suunnattu SunPrime CLounge, jonka buffetpöydässä oli laajin salaattivalikoima mitä olen missään hotellissa nähnyt! Puoli kiloa kasviksia ja viittä väriä päivässä oli kyllä helppo toteuttaa! Opettelin myös käyttämään tällaista "hupiranneketta" :) Eli nälkäiseksi tai janoiseksi ei ainakaan jäänyt!




Ja mikä parasta, reissussa pääsi tutustumaan taas uusiin ihmisiin! Satu kirjoittaa blogissaan lisää reissusta täällä http://www.salamatkustaja.com/ ja Raksu täällä http://blogit.apu.fi/raakellignell/siirtymariitti/. Mukana oli myös muita yhteistyökumppaneita MyWellnessTravelsin lisäksi kuten insinööriaivoni rakastama Firstbeat ja Puls Nutrition sekä ihanan lahjakkaat kuvaajat Ömer Acar ja Riku. 

Nyt takaisin taas sateisen harmaassa Suomessa ja töiden parissa. Tänään yritän taas motivoitua salitreeniin...

maanantai 12. syyskuuta 2016

Aina ei mene niinkuin Strömsössä...

Reilu viikko sitten piti olla ns. kauden pääkisa ja tavoite eli Helsinki Mid Night Run. 10 kilometrin juoksutapahtuma keskellä Helsinkiä pirtsakassa syysillassa. Mutta mulla tapahtumaan osallistuminen rajoittui kavereiden kannustamiseen ja kuskina olemiseen :( Reilua viikkoa aikaisemmin penikat äityi aika pahasti ja siihen päälle vielä flunssan poikasta. Kuumetta ei ollut, mutta kurkku kipeänä ja todella vetämätön olo. Tuli nyt pakollinen lähes parin viikon liikuntatauko. Tosin viikko sitten kävin uimassa, mutta olo oli aika vetämätön ja en uskaltanut sitä Cooperin testiä vielä kokeilla.

Muutamaa päivää ennen kisaa tajusin, että turha mun on nyt juoksusta haaveilla. Ilmoittauduin Espoon rantamaratonin kympille, joka on 18.9 eli ensi sunnuntaina. Kovasti kyllä jännittää, että onnistuuko juoksu, sillä vasta eilen oli sellainen päivä, että olo tuntui oikeasti terveeltä. Kävin juoksemassa 4 kilometrin lenkin, mutta ei se pitkän tauon jälkeen herkulta tuntunut... Sunnuntaina ensimmäisten kilometrien jälkeen vasta päätän, että juoksenko ns. aikaa vai vaan fiiliksen mukaan.

Tänään tapasin pitkästä aikaa PT-Kirsin. Ja omasta tyhmästä halustani halusin käydä "päivän pilaamismittarilla" eli kehonkoostumusmittarissa. Ja sanotaanko näin, että vaikka noi mittarit ovat aina vain suuntaa antavia, niin aika masentavia lukuja sieltä sain... Lihasmassaa on kesän aikana sopivasti karissut ja rasvaa tullut roimasti lisää :( Niin, vaikka kesälläkin tuli liikuttua keskimäärin 4-5 kertaa viikossa, niin saapa sitä syömällä rasvaa lisää. Ja olen huomannut, että paljon liikkuessa mulla on välillä ihan järjetön nälkä, joka vaan jatkuu ja jatkuu...

Sunnuntain jälkeen aloitan taas tehokkaamman salitreenin. Tavoitteena käydä salilla 2-3 kertaa viikossa ja tän päälle maanantain pilates, torstain koristreeni ja yksi 3-5 km juoksulenkki viikkoon. Lupasin nyt sitten katsoa vähän tarkemmin myös ruoan perään, jos painoa sais pari kiloa alaspäin. Viikko sitten tuli varattua reissu joulukuulle Dubaihin, joten se on sopiva välitavoite.  Saa nähdä mitä 10 viikossa saa aikaiseksi.




tiistai 23. elokuuta 2016

Cooperin testi juostu!

Viime viikolla sain sen vihdoin tehtyä! Oli sopiva ilta, ei liian kylmä ei liian kuuma. Sovittiin treffit Klaukkalan urheilukentälle muutaman korisjengiläisen kanssa ja mies suostui tulemaan kentän laidalle kellokalleksi.

Eipä ole muuten aikoihin jännittänyt tuolla tavalla ennen juoksua :D Muutamat vedot norjalaiseen tyyliin astmalääkettä, vähän lämmittelyä ja sitten juoksuun!

Alku lähti reippaaseen tyyliin ja sitten vilkaisin Garminiani ja totesin vauhdin olevan aavistuksen liian kova. Mulla kun oli jo aika hyvä tuntuma millä temmolla jaksan juostan sen 12 minuuttia ilman että kuolo korjaa paremmille nummille.

Ensimmäinen kierros meni ihan kivuttomasti. Toisella kierroksella jo aloin pohtimaan, että miksi ihmeessä itseäni rääkkään näin! Kolmas kierros oli jo varsin haasteellinen ja hengitys alkoi olla jo varsin raskasta. Neljäs kierros meni sisulla ja sitten alkoi jännitys, että kun takana on 1600 m, että paljonko vielä ehdin juosta ennen kuin pilli soi. 1700 metrin kohdalla otin jo kuulokkeet korvilta ja odotin toivoen, mutta samalla peläten pillin ääntä. Kiihdytin, vaikka henki ei juuri enää kulkenutkaan ja ylitin 1800 metrin rajan! Vielä vähän ja suurin piirtein 1900 metrin kohdalle pääsin, kun lopulta pillin ääni antoi armoa!

Lihakset eivät juurikaan olleet hapoilla. Ainut mikä petti oli hapenottokyky.

Tulos siis noin 1900 m eli 100 m enemmän kuin tavoitteeni. Ehkä aavistuksen jäi harmittamaan, sillä 2000 m olisi hyväkuntoisen raja. Noh, juoksijaksi mua ei ole koskaan luotukaan eli 1900 m on mun henk koht hyvä. Kyllä mä ensi vuonna sen 2000 ajattelin ylittää ja se on sitten mun mittapuussa jo erinomainen tulos!

Parin viikon päästä huvikseni käyn uimassa Cooperin testin. Löysin vanhoja muistiinpanoja vuodelta 2012 ja silloin olin uinut 500 m. Silloin tosin uintia silloin tällöin treenasinkin. Hassua vaan kokeilla, että mihin lukemaan pääsen tällä kuntotasolla nyt, vaikka uintitreeniä en ole tehnyt vuosiin! Siitäkin sitten kyllä lisää bloggailua.





P.S. Viime viikolla luistin kyllä lahjakkaasti salitreenistä. Kokonaisliikuntamäärä kuitenkin aika jees (ma pilates, ke Cooperin testi, to tunti korista, pe koiran kanssa tunnin kävely, la tunnin kävely + hiit-treeni 5 x 20 sek ylämäkijuoksua, su 6 km juoksua).

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Kesän reenejä

Nyt on lomat lusittu. Liikkumista on ollut kuitenkin suht ahkerasti - edelleen viikossa 3-5 kertaa. Salitreenejä yleensä vain kerta viikkoon. Yksi viikko jäi tosin väliin, kun oltiin Sawon mualla.

Golfia on tullut pelattua suhteellisen paljon. Välillä selkä ollut hieman sökönä, kun turhan raivokkaasti ole palloa lyönyt. Tavoitteena oli päästä 18 tasoitukseen, mutta ihan sinne saakka ei ole tänä kesänä päästy. Tasoitus on nyt 19,3 ja vasta eilen kannoin bägin koko 4,5 tuntia kestävän kierroksen läpi. Se oli muuten myös yksi mun tammikuussa asetetutuista tavoitteistani, että olisin siinä kunnossa, että jaksan kantaa noin 8-10 kg painavan bägin koko kierroksen ajan. Miehenkin oli ylpeä, kun kierros meni aika vaivattomasti, vaikkakin peli meni ihan persiilleen :D

Reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen innostuin neulomaan. Syy oli lähinnä se, että halusin puumailoille tietynlaiset ja väriset suojukset ja niitä ei ollut vielä kukaan tehnyt, joten piti siis alkaa itse tekemään :D Nyt on jo kolmas menossa (tosin harjoitteluversioita oli muutama alkuun, sillä ohjetta näihin ei löytynyt ja piti kehitellä omasta päästä).





Insinööriaivona olen myös mittaillut juoksulenkkejäni. Mulla on viime vuodelta tilasto Polar Beatissa ja Facebook minua mukavasti muistuttelee viime vuoden lenkeistä. Koska juoksugeenini ovat edelleen hyvin kateissa kilpailen vain itseäni vastaan. Neljän kilsan lenkin juoksin noin 2 minuuttia kovempaa kuin viime vuonna ja kympin lenkinkin kävin juoksemassa hieman paremmin kuin viime vuonna Helsinki Mid Night Runissa.

HMNR on siis aikalailla tasan kuukauden kuluttua. Tavoite on parantaa kisa-aikaa kahdella minuutilla viime vuodesta. Kirsin kanssa pitänee pitää vielä yksi juoksutreeni ennen kisaa, jotta pääsisin tavoitteeseeni. Aika rajoilla kunnon suhteen mennään...

Uudet juoksulenkkarit kuitenkin tuli hommattua ja uudet juoksulasitkin ettei aurinko häikää silmään.





 Kuukauden ajan ajattelin vetää vielä juoksu/golf-painotteisesti ja sitten taas lisätä salitreeniä. Kirsi varmaan laittaa mut syyskuussa kuntotesteihin ja Cooperin testin ajattelin jossain vaiheessa käydä juoksemassa myös. Tavoite on päästä ikäluokassa kohtalaiseen kuntoluokkaan (eli mun kohdalla jo hyvä!) ja siihen vaaditaan vähintään 1800 m. Se kyllä pitäis olla mahdollista, sillä nopeilla lenkeillä olen päässyt päälle 1600 metriin, vaikka kilometrejä on juostu sen jälkeen vielä useampi.


torstai 23. kesäkuuta 2016

Puolen vuoden saldo


No niin puoli vuotta treeniä takana! Oli taas mittausten aika. Ihmisen fysiologiaa ammattini puolesta tuntevana, en odottanut enää mitään huippupetrausta edelliseen kevään kuntotestiin. Olin kuitenkin tuloksiini oikein tyytyväinen. Ainoa mikä meni mönkään oli selän staattinen pito, joka keskeytettiin takareisikrampin vuoksi. Kuvassa Kirsiä hymyilyttää, mua ei :D



Tässäpä tulosta:

Kyykyt (30 sek) tammikuussa 22 toistoa - nyt 25 toistoa

Vatsalihakset (30 sek) tammikuussa 21 toistoa - nyt 32 toistoa. Tosin pidennettiin testiä 60 sekunttiin ja tein 61 toistoa

5kg:n putilla nosto ylös (ei aikaa, vaan tappiin asti) viisi vuotta sitten tulos 23 toistoa - nyt 52 toistoa!

Ne perhanan punnerrukset, jotka ei ole edelleenkään mun juttu... Tammikuussa 2 kaunista suoritetta - nyt 8! Ihan ei kymmeneen kauniiseen toistoon päästy, joka oli tavoite... Tekniikassa vielä petrattavaa, sillä ei se periaatteessa missään tuntunut, mutta jossain tökkii, kun en vaan pääse ylös...

Tässä samassa rasvaprosentti on tullut muutaman pykälän alaspäin ja inbodymittarin mukaan lihasta olisi tullut 2,2 kg lisää! Yllättävän hyvä tulos treenimäärään nähden! Tän blogin tarkoitushan salaa oli todistaa kaikille, että mun on lähes mahdotonta saada lihasmassaa lisää :D

Puolen vuoden kohdalla olen erityisen tyytyväinen siihen, että en ole kertaakaan hajottanut itseäni enkä ole sairastellut. Kaikkina viikkoina on ollut vähintään kolme treeniä viikossa, joskus jopa kuusi. Ylitin myös itseni, kun Kirsi sai mut ylipuhuttua (pakotettua) kokeilemaan leuanvetoa kamalassa korkeassa kidutuslaitteessa... Siitä ei valitettavasti (onneksi) löydy kuvamateriaalia, mutta aika kovaan ääneen kyllä yritin (epäitoivoisesti) vastustaa koko kokeilua. Salilla oli muutenkin siihen aikaan suhteellisen ryysis, joten yleisöäkin oli enemmän kuin riittämiin...

Palkinnoksi kaikesta tästä mun piti tietenkin ostaa itselleni uusi lelu ja mahtavan värinen lippis. Kesä menee nyt juostessa ja golfia pelatessa. Juoksutreenit on olleet valitettavan vähissä, vaikka reilun viikon päästä olis ensimmäinen kympin kisa! No sinne ei ole aikatavoitetta, kunhan jaksan hölkytellä läpi. Kerran viikossa pyrin kuitenkin salitreenin tekemään eli ei se vissiin tähän puoleen vuoteen sitten jäänytkään :D




 Ihastuttavaa kesää kaikille ja palataan taas viimeistään elokuussa taas punnerrusten pariin :)

lauantai 7. toukokuuta 2016

Parannusta penkissä!

Muutamat viikot ovat olleet vähän nihkeitä. Kaikki treenit ovat olleet enemmän tai vähemmän pakkopullaa. Viime viikolla tarkoituksen mukaisesti kevennettiin kolmeen kevyeen treeniin, sillä olin tehnyt viisi treeniä viikossa jo viisi viikkoa putkeen. Tosin kolmen treenin lisäksi kävin kummipojan perheen kanssa geokätköilemässä ja siinä tuli sopivaa pk-treeniä 1,5 tuntia.

Saliohjelmaa taas hieman päivitettiin ja sain Kirsiltä treeniohjelman, joka pitäisi jaksaa vetää vielä juoksulenkin jälkeen. Ennen kuin uusia liikkeitä opeteltiin, niin kokeiltiin huvikseen paljonko lähtee penkistä nyt 4 kk:n treenin jälkeen. Alkuun tammikuussa reilun 20 kilon tanko tuntui mahdottoman raskaalle ja sain nostettua sen vain muutaman kerran. Mutta nyt - 22 toistoa! Wohoooo! Eli nyt saa lisätä siihen jo painojakin :)

Viime viikolla, vaikka tein kevennettyä treeniä söin ekaa kertaa vähemmän ja olin selkeästi miinuskaloreilla. Tavoitteena saada se pari kiloa pois, jonka massa kaudella olen saanut. Mutta kylläpä muuten huomasi miten palautuminen kärsii, kun on miinuskaloreilla! Treenaaminenkin tuntui ihan tervan juonnilta! Sykkeet nousi salitreenissäkin 160 kieppeille ja se on paljon, vaikka mulla on luontaisesti korkeat sykkeet! Miten ne fitnesspimut jaksaa tällaista usemman viikon ennen kisaa?!

Mutta ehkäpä ensimmäistä kertaa elämässäni olen muuten treenannut tasaisen nousujohteisesti - niin kuin pitäisikin! Alla kuvat Polar A360 mittarin aktiivisuus- prosenteista, tammi-, helmi-, maalis- ja huhtikuulta. Viimeisin kuva on torstailta, jolloin kävin pelaamassa ekan kierroksen golfia tälle keväälle. Aika hyvät prosentit :)









keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Kunto taas testissä



Viime viikolla meinasi tulla pieni kriisi. Kävin pitkästä aikaa kehonkoostumusmittarilla. Sellaisella kalliimmalla ja muka paremmalla. Luvut olivat karmaisevia! Lihasmassa olisi sen mukaan pienentynyt, mutta rasvaa oli tullut lisää – todellinen massakausi siis! Tämän jälkeen pieni purkautuminen kollegalle ja Kirsille. Tiedän kyllä itsekin mittareiden luotettavuuden tai siis paremmin epäluotettavuuden, mutta ketutus oli melkoista :)

Noh, seuraavana päivänä mulla oli kuitenkin taas tapaaminen Kirsin kanssa ja käytiin Fit24:n Inbody-mittarilla. Painoa oli toki tullut lisää, mutta sen mittarin mukaan olinkin saanut lihasta 1,4 kg lisää! Päätettiin uskoa siis salin mittaria. Mutta koska olin kuitenkin kehitykseni suhteen ”hiukan” epäileväinen niin teimme tammikuussa tehdyn minikuntotestin uudestaan. Lisäksi mulla oli viiden vuoden takaisesta kuntotestistä pari muuta osa-aluetta, jotka halusin nyt uusia. Toinen näistä oli staattinen selkälihastesti ja toinen 5 kilon punteilla tehty nosto olkapään kohdalta suoraan ylös.



Vatsalihakset olivat jo ekassa kuntotestissä hyvät, mutta petrausta tuli silti. Tammikuussa toistoja 21, nyt 30. Kyykkyjä tein 30 sekunnin aikana 2 enemmän kuin viimeksi. Punnerruksia meni nyt huimat viisi, mutta kehitystä siis siinäkin! Selkälihaksissa päätin, että petraan viiden vuoden takaista tulosta puolella minuutilla ja päätös piti – tulos nyt 2,5 min. Mutta entäpä se punttien nosto. Viisi vuotta sitten sain siinä heikon tuloksen – vain 23 toistoa! Mutta nyt 48 toistoa! Hyvä minääääää! Sitten oli pakko myöntää, että valehteli kehonkoostumusmittarit kuinka paljon tahansa, niin voiman tuotto on kyllä selkeästi käsissä parantunut. Insinööriaivoni olivat luvuista tyytyväisiä!



Nyt ohjelmassa kaksi salikertaa viikkoon ja kohta lisätään kolmas lyhyt kotitreeni juoksulenkin päätteeksi. Koristreenit valitettavasti on ohi tältä keväältä, sillä liikuntasali jouduttiin ottamaan luokkatilakäyttöön remontin vuoksi. Ajatuksena on kuitenkin käydä korisjengin kanssa kiipeämässä läheisen laskettelukeskuksen rinnettä ylös yhdessä. Ehkäpä saisin houkuteltua tyttöjä kokeilemaan HIIT-treeniäkin :)

Terkut junamatkalta Seinäjoelta takaisin kotiin! Mukana on taas asiaan kuuluvaa lukemista!


 

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Uusi ohjelma - vaihtelu ja loma virkistää!






Nyt on treeniä takana noin kolme kuukautta ja oli aika vaihtaa ohjelmaa. Kirsi ei päästänyt uudessa ohjelmassa helpolla. Tehojen lisäyksen lisäksi harjoitus kertoja salilla on nyt kaavailtu 2-3 kertaa viikossa. Tämän päälle hölkkälenkit 2 x 30 min ja jo aikaisemmin kalenterissa olevat maanantain pilates ja torstain koris. Lepopäiviäkin pitäisi saada mahdutettua johonkin väliin ja niitä automaattisesti tuleekin, kuten tänään kun matkaan junalla Ylivieskaan luentokeikalle. Mutta nyt joutuu jo ihan todella suunnittelemaan, että kaikki treenit mahtuu kalenteriin!

Vaihtelu kuitenkin virkistää. Kävin eilen tekemässä kokonaisuudessaan uuden treeniohjelman läpi. Aikaa kului alku- ja loppulämmittelyineen 1 h 10 min. Muutama uudenlainen, minulle entuudestaan tuntematon liikekin tuli mukaan. Esimerkiksi ojentajille suunnattu ranskalainen punnerrus päänyliviennillä oli minulle ihan uusi liike. Tosin hauiskäännöissä oltiin alkuun valittu turhan isot painot – ei todellakaan mene vielä 15 toistoa 7 kilolla… Ehkä joku päivä menee. Penkkiäkin taas testattiin, kuten kuvasta näkee - helppoa!



Viime viikon lomailin ja vaikka kävin muutaman päivän ulkomaanreissulla Dubrovnikissa, niin silti sain hyvin treenit tehtyä. Hotellilta löytyi sali, jossa tein hieman kevennetyn ohjelman ja askeleita tuli huima määrä molemmille päiville. Miehen kanssa tehtiin tunnin patikointiretki läheiseen luonnonpuistoon, jossa maisemat olivat huikeat, mutta maasto haastava. No siinäpä tuli aktivoitua sellaisia lihaksia, jota ei tiennyt olemassa olevankaan ja tasapainotreeniä tuli, kun pudotus rinteestä saattoi olla 40-50 m alas suoraan mereen.





Tiedän jo aikaisemmista ”kuntokokeiluistani”, että kehoni reagoi liikuntaan hyvin hitaasti. Muutama viikko sitten päätin pilata päiväni käymällä kehonkoostumusmittarissa ja luvut olivat täysin samat kuin tammikuussa. Mutta yritän olla masentumatta. Pitäisi puhua Kirsi ympäri, että hän tekisi mulle kuntotestin uusiksi vaikkapa vapun tienoilla, jotta nähtäisiin onko mitään kehitystä muutoin tapahtunut. Mun insinööriaivoni kun vaatii numeraalisia lukuja kehityksen todistamiseksi!

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Ravitsemusterapeutti pitää ruokapäiväkirjaa

Kirsi pyysi minua pitämään viikon verran ruokapäiväkirjaa. Olipa outoa olla kerrankin siinä tilanteessa, että minä pidän ruokapäiväkirjaa jollekin toiselle! Olin ajatellut aloittaa ruokapäiväkirjanpidon torstaina, sillä alkuviikko oli reissuja täynnä. Keskiviikkona aloin nauramaan lähes ääneen kaupassa, sillä jogurttihyllyllä aloin miettimään, että mitäs jogurttia sitä kehtaa ostaa, kun ruokapäiväkirjaa joutuu pitämään! Nyt ymmärrän niin paljon paremmin taas mun omia potilaita! :)

Tästähän löytyy ihan tutkimusnäyttöäkin, että ihminen tulee tietoisemmaksi valinnoistaan, kun hän kirjaa syömiset ylös. Suurin osa myös laihtuu pelkästään ruokapäiväkirjaa pitämällä. Ja on havaittu, että myös ravitsemusalan ammattilaiset alkavat syödä vieläkin terveellisemmin, kun kirjaavat syömisiään. Tämän vuoksi tutkimusaineistoista ei koskaan saa sitä todellista kuvaa, kuinka ihmiset todella syö.

Itse käytin kirjaamiseen Keventäjiä sekä Kiloklubia. Olen itse niin numeerinen ihminen, että halusin tietysti heti analyysit näkyviin. Kirsin huolena kun oli, että saatan syödä liian vähän, mutta ei pelkoa! Kyllä lähes joka päivä saanti ylitti 2000 kcal, joinakin päivinä energiaa tuli yli 2400 kcal, kiitos ylimääräisten herkkujen... Paino on pysynyt tammikuusta lähtien kokoajan kutakuinkin samoissa, joka siis kertoo siitä, että energiatasapaino on ollut sopiva. Mikäli haluat kokeilla itse näitä palveluita, niin saat minulta käyttöösi kampanjakoodin, jolla saat 20% alennusta. Laita minulle sähköpostia osoitteeseen hanna.partanen(at)nutrifilia.fi.

Omat haasteeni ruokavalion suhteen ovat olleet jo minulle aika selvät. Ensinnäkin, jos olen kotona tekemässä yritykseni kirjallisia hommia, sorrun helposti naposteluun ja tästä ei hammaslääkäri tykkää. Muutamana päivänä sokeria tuli helposti yli suositusten. Lisäksi joinakin päivinä minulla oli haaste saada riittävästi proteiinia. Yritän saada proteiinia noin 1,5 g/painokiloa kohti, varsinkin treenipäivinä. Koska syön pitkälti kasvisruokaa, on se välillä hyvin haastavaa. Alla muutama kuva tuotteista, jotka tällä hetkellä pelastaa mun proteiinin saannin :)



Tähän Arlan Jogurtti Komboon olen ollut koukussa jo 3 kuukautta. Lisukkeeksi vielä mustikoita tai banaani, niin menee hyvin tukevammasta välipalasta tai pikaisesta aamupalasta!


Tässä mun herkkuaamupala yleensä lauantaisin! Lettu on Fastin proteiinipannukakku. Kaurajauhopohjainen ja maitoon sekoitettuna yhdestä letusta saa 25-30 g proteiinia.






Alpon uutuus. Kasviperäinen vaihtoehto rahkalle, mutta ei sisällä ihan niin paljoa proteiinia (annoksessa 7,8 g). Koostumus kyllä hyvin miellyttävä, vaikka osa hillosta mulla jää aina syömättä!





Pikasmoothie! Yleensä kyllä käytän Valion Rahkajuomaa, joka näppärä tällaiseen juomaan.

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Superpäivä

Viime viikolla oli otollinen tilanne testata Kirsin suunnittelemaa rääkkipäivää. Takana oli lähes 10 h yöunet ja edessä työreissu Joutsan kautta savoon, joten pakolliset lepopäivätkin oli jo suunniteltu valmiiksi.

Keskiviikkona aamupäivästä sitten kirmasin työtehtävien välissä salille tekemään orjallisesti uutta superpäivän ohjelmaa. Ja huh! Nyt ymmärrän miksi Kirsi sanoi, että tällainen treeni vain kerran kolmessa viikossa. Sykkeet oli mittarin mukaan lähes koko treenin ajan 150-165 välissä. Viimeisissä lankkukierroissa oli pakko fuskata. Piti tehdä 20 toistoa, mutta neljääntoista jäi. Alkoi tekniikka jo pettämään niin pahasti ja oksennus kurkussa kihelmöimään...

Tässä superpäivässä tehtiin treeni siis kolme liikkeen sarjoissa, ilman taukoja. Tämä tietysti loi vähän haastetta, sillä senioreiden treenit oli samaan aikaan. Nämä kolme laitetta tai tila tietylle liikkeelle kun pitäisi olla vapaana noin 10 min ajan, kun kiertotekniikalla näitä kiertää. Viimeinen vaakasoutu meinasi jäädä väliin, kun eräs vanhempi naishenkilö ehti laitteeseen omaa treeniään suorittamaan. Mutta kun hän aloitti taukoaan sarjojen välissä pyysin kauniisti, että saisinko tehdä viimeiset 10 vetoa vauhdilla välissä - ja toki sain! Siinä vaiheessa huohotin ja puhisin siihen malliin, että sain juttuseuraa muistakin eläkeläisistä, kun ihmettelivät mun vauhdikasta menoa ja naama punaisena puurtamista :D Puhisin vaan siinä toistoja tehdessä, että kohta on minuutin tauko ja onneksi tämä rääkki on edessä vain kerran kolmeen viikkoon!

Mutta tiedättekö mihin olin pettynyt? Mulla oli seuraavat pari päivää vain etureidet ja hieman tietyt persuslihakset kipeänä ja that´s it! Tiedän kyllä, että kehitystä tapahtuu myös ilman lihaskipua, mutta olisin odottanut, että ton treenin jälkeen koko kroppa olisi ollut jumissa.

Noh, sunnuntaina kun palattiin Kuopion reissulta, niin lähdettiinpä miehen kanssa vielä illalla salille. Tällaista ei ole kyllä koskaan aikaisemmin tapahtunut! :D Suurin syy ehkä siinä, että mieheni pyrkii saamaan omaan aktiivisuusmittariinsa joka viikko 100% täyteen ja aika heikolle luvut sunnuntaina klo 18 palatessamme näytti... Ja itsekin mietin, että sille viikolle oli reissujen vuoksi vain kaksi treeniä, joten kaippa se kolmas pitäisi käydä tekemässä.

Sunnuntain treenin tein kyllä ihan ohi ohjelman. Tein pääasiassa käsiä ja rintalihaksia. Naama punaisena 30 min pikatreeni + pyörällä polkemiset. Ja mitenkä pettynyt taas olenkaan, kun seuraavana päivänä ei missään tunnu! Viikon päästä on muuten takana 2 kk säännöllistä treeniä. Pitänee tehdä  sitten pieni väliraportti kehittymisestä, jos sitä on jollain tapaa vielä havaittavissa :)

Mutta nyt kello on jo puoli seitsemän, työt vihdoin tehty, joten pitänee siirtyä taas salin puolelle. En minä sinne vieläkään innosta puhkuen mene, mutta menenpä kuitenkin :)


maanantai 15. helmikuuta 2016

Arvojen mukaista elämää?

En tiedä olisinko nyt itsestäni ylpeä vai en... Tilanne vaatinee selityksiä.

Viimeisen kahden viikon aikana neljättä kirjaani on viilailtu painokuntoon. Valitettavan usein olen ollut koneella yömyöhään. Pahimmillaan olen lopettanut koneella työskentelyn kahden aikoihin ja sitten se unen saanti onkin ollut vähän huonolla tolalla, kun aivoissa pyörii asiat tuhatta ja sataa. Terveysalan ammattilaisena tiedän kuinka paljon huono yöuni vaikuttaa terveyteemme. Lukuisiin syömisensäätelyhormoneihin, kortisoliin, verenpaineeseen, verensokeritasoon jne. Tästä huolimatta viimekin viikolla treenasin neljä kertaa ja lisäksi muutama pitempi koiralenkkin.

Kirsillä oli mulle tiistaina yllärinä kunnon rääkkitreeni, mutta alkulämmittelyissä tunnustin heti, että yöunet olivat jääneet alle viiteen tuntiin. Olisin varmasti kyllä jaksanut tehdä vielä siinä vaiheessa kaikki täysillä, mutta molemmat tiesimme, että siitä ei ole minkäänlaista hyötyä, kun kroppa vetelee viimeisiään. Muutamaa juttua kuitenkin kokeiltiin mun mielestä vähän turhankin isoilla painoilla ja saatoin ehkä leikkisästi kutsua Kirsiä "hulluksi akaksi" :D Kirsi kuitenkin yritti puhua mulle viisaita ja käski keventää treenejä raskaalla työviikolla. Kehitystä kun ei kuitenkaan tapahdu, jos palautuminen on heikkoa. Tiedetään! Mutta...

Olen siis kiireestä huolimatta priorisoinut liikuntaan. Viikko sitten sunnuntaina meillä oli vieraita ja jotta sain mahdutettua treenin ennen kuoroharkkoja, niin jätin vieraamme meille yksin tekemään lähtöään, jotta ehdin salille. Outoa. Tosin onneksi nämä vieraat olivat vanhoja tuttuja ja hyvin liikunnallinen perhe, joten ymmärsivät täysin mun karkumatkani salille. Aikaisemmin tällaiset tilanteet olisivat olleet vain hyviä (teko)syitä jättää treenejä väliin. Eli tästä syystä olen ylpeä itsestäni.

Mutta tiedän, kuinka mun kroppani vaatii säännöllistä ja hyvää unta toimiakseen hyvin. Sitä se ei ole nyt kunnolla kahteen viikkoon saanut. Tulen usein treeneistä tai töistä kotiin kello 20-21. Suihkun ja syömisen jälkeen avaan koneen. Pari kertaa olen lausahtanut ääneen, että elän nyt niin arvojeni vastaista elämää. Terveys on minulle tärkeä arvo ja tiedän, että kohdallani uni on jopa liikuntaa tärkeämpää. Nyt olen vain valinnut toisin. Ja siksi epäröin olla ahkeruudestani ylpeä.

Noh, nyt pitäisi alkaa helpottamaan työrintamalla, kun kirja on nyt onnellisesti painossa ja parin viikon kuluttua jo kaupoissa. Muutama päivä menee varmasti hoidellessa rästihommia pois, mutta sitten päästään jo ainakin hetkeksi normaaliin rytmiin. Ehkäpä jo ensi viikolla palautumisen jälkeen, pääsen testaamaan sitä super-rääkki-treeniä ilman huonoa omaa tuntoa. Ja nyt lupaan satsata hyvään uneen!



Tässä mun lenkittäjät :) Viktor 9 v ja Fiona kohta 4 v.



sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Ei niin hyvä viikko...

Pitihän se arvata. Viime lauantain spinning-rääkki vissiin laski puolustuskykyäni sen verran, että sunnuntaina olin flunssassa. Viimeksi olen ollut kunnolla sairaana kaksi vuotta sitten. Sunnuntaina olikin vuorossa pakkolepo, sillä tiistaina mulla oli koko päivän videokuvaukset eli äänen ja naisen piti olla työkunnossa. Maanantain pilatekseen en luonnollisesti mennyt, vaikka pitkän työpäivän jouduinkin toki puurtamaan. Reilun 10 vuoden yrittäjäurani aikana olen ollut vain yhden päivän töistä poissa ja silloin olinkin sairaalakunnossa.

Alkuviikosta täytin kuitenkin Kirsin lähettämän tavoitteenasettelulappusen. Olipa haastava projekti. Varsinkin kun kipeänä ei kiinnosta liikkuminen yhtään ja ajatuskin ahdistaa. Mutta seuraaviin tavoitteisiin päädyin:

TAVOITE NRO 1: Olen ollut Kuortaneen urheiluopistolla kuntotesteissä vuonna 2011 ja toki haluan parantaa niitä tuloskia! Silloin olin muistaakseni myös tulossa kipeäksi, joten aika heikot lukemat silloin sain eli tulosten parannut lienee helppo nakki. 21.4 olen menossa Kuortaneelle taas luennoimaan, joten sovimme sinne aamupäiväksi kuntotestin uusinnan.

TAVOITE NRO 2: Koska olen numeerinen ihminen halusin jonkin helpon numeerisen tavoitteen. Koska punnerrukset ovat olleet minulle aina se suurin haaste, niin 31.5.2016 haluan punnertaa kymmenen kaunista oikeaoppista (naisten)punnerrusta.

TAVOITE NRO 3: Vaikka juoksu ei ole koskaan ollut lajini, niin juoksen silti. Haluan petrata aikaani Helsinki Mid Night Runissa. Viime vuonna aikani oli vaatimattomat 1 h 17 min, joten tänä vuonna haluaisin alittaa 1 h 15 min. Tosin viimeiset 2 km meni astmakohtauksen kielissä, mutta sisulla lönkytin silti maaliin. Viime vuonna juoksutreenausta myös haittasi omituinen kylkikipu suoliluunharjanteen kohdalla, molemminpuolin. Kipu oli joskus niin paha, että kävelemisestäkään ei meinannut tulla mitään ja pari golfkierrostakin piti jättää kesken. Useampi alan ammattilainen yritti selvittää mistä kipu johtuu, mutta selvyyteen ei päästy. Sovin, että kyseessä oli nyt vain yhden juoksukauden ongelma ja se ei enää seuraavalla kaudella toistu :)

Yksi mielenkiintoinen ajatus heräsi täyttäessäni lappuja. Yhdessä kohdassa kysyttiin: Mitä asioita sinun pitää oppia päästäksesi tavoitteisiin? Vastasin:
1) Tykkäämään liikunnasta enemmän
2) Parempaa tekniikkaa punnerrukseen, jossa myös mun FT on luvannut avustaa
3) Aikatauluttamaan paremmin, että ehdin kiireen keskellä myös liikkua
4) Tekemään "liikuntatyötä" säännöllisesti

Niin, miksi valitsin sanan "liikuntatyö"? Ehkä siksi, että jotenkin katson sen kuitenkin enemmän työksi kuin vapaa-ajaksi. Rehellisesti sanottuna en tykkää juurikaan mistään liikunnasta. Teen sitä siksi, että se on terveellistä. Ymmärrän liikunnan positiiviset vaikutukset teoriassa, mutta käytännössä positiiviset vaikutukset ovat harvoin olleet kovinkaan merkittävät. Ehkä jatkossa mun pitäisi keskittyä enemmän niihin ihan ajatuksen tasolla. Historiani ei vain tue positiivista ajattelua liikunta-asioissa.  Kahvakuulatreenissä hajoitin aikoinaan selkäni ja sen korjaamiseen meni toista vuotta ja yli 2000 euroa. Noh, nuoruuden polviongelmista en jaksa edes aloittaa tarinaa. Voisin kuitenkin ottaa tavoitteeksi miettiä nyt kevään aikana liikunnan positiivisia vaikutuksia. Vähän niinkuin kollegani sanoi, että muutama vuosi sitten hän vain päätti, että tykkää kuntosalitreenistä :)

Flunssa ei kuitenkaan iskenyt kovin pahasti päälle ja torstaina kävin kuitenkin koristreeneissä, lauantaina golf-simulaattorissa ja tänään sunnuntaina tekemässä salitreenin. Tein jopa ylimääräisen sarjan suuremmilla painoilla lonkan ojennus taljalla-liikkeessä! Noh, katsotaan oliko tämä nyt huono veto, että iskeekö tauti takaisin.



lauantai 23. tammikuuta 2016

Hämärän rajamailla...

Tällä viikolla, kiireistä huolimatta olen saanut aikaiseksi käydä maanantaina pilateksessa, keskiviikkona salilla Kirsin valvovan silmän alla, torstaina koriksessa ja juuri äsken lauantain iloksi vihdoin spinningissä. Vuoden ensimmäisinä viikkoina olin ihan amatööri, kun en tajunnut varata vuoroani paria viikkoa ennen. Totta kai tammikuussa kaikki ryhmäliikunnat ovat täynnä! Tänäänkin oli, mutta menin spinnig-salin ovelle kuikuilemaan juuri ennen tunnin alkua, että onko sittenkin jollekin etukäteen ilmoittautuneelle uni maistunut hieman pitempään. Ja oli - jeij! Olen viimeksi käynyt spinningissä viime huhtikuussa ja hyppy takaisin satulan selkään hieman jänskätti.

Kyseessä oli 50 min setti, joka sisälsi useamman intervalliosuuden. Pahimmat nousut oli jopa 1 min 50 sek pitkiä. Sykkeet oli pitkälti 160-173 välissä koko tunnin. 20 minuutin jälkeen vilkaisin huolestuneena kelloa - mä niin kuolen tänne! Vaikka ohjaaja kiltisiti sanoi, että mikäli tarvitsette pitempää palautusta, niin tehkää se. No arvatkaapa vaan pidinkö :) Mä olen kyllä ihan hölmö yllytyshullu...

Mun amatöörimäisyyttä lisäsi vielä se, että hain viikolla uudet astmalääkkeet. Ne on vielä kivasti tuossa eteisen lipaston päällä laatikoissaan. Pitäis opetella niitä käyttämäänkin... Astmasta ehkä myöhemmin vielä lisäjuttua. Mutta niin, onko viisasta mennä polkemaan lähes tunniksi yli 170 sykkeillä ilman astmalääkettä - ei! Pahempaa kohtausta en onneksi kuitenkaan saanut, vaikka aika loppuun itseni kyllä tunnilla vedin. En edes muista milloin viimeksi hiki olisi todellakin VIRRANNUT tuota vauhtia! Spinningin etu on mielestäni se, että siinä saa aivot sopivasti off-tilaan. Pilateksessa ja salitreenissä pitää koko ajan keskittyä niin vahvasti tekniikkaan, joten ajatus pitää olla herkeämättä läsnä ja se on aika rankkaa.

Tälle viikolle siis jää toinen punttitreeni tekemättä. Kirsi kun viisaudessaan rajoitti treenimäärääni neljään kertaan viikossa. Rajoituksessa on kyllä järkeä, sillä aikaisemminhan olen liikkunut vain kaksi kertaa viikossa. Keskiviikkona Kirsi tsekkasi tekniikkani, kun tein hänen suunnittelemansa tunnin treenin läpi. Noottia ei onneksi ihan kauheasti tullut :) Molemmat kun ollaan kuitenkin (aika) puheliaita, niin yllättäen mentiin toistojen laskuissa sekaisin useamman kerran. Kropassa olikin treenin jälkeen sellainen tunne, että ehkä sittenkin tehtiin 20% enemmän kuin alkuperäisessä suunnitelmassa oli...

Vaikka nyt olen tehnyt pari viikkoa sen neljä treeniä viikkoon, niin keho ei onneksi ole ollut mitenkään superkipeä. Pientä jumia on ollut ja ehkä aavistuksen väsymyksen tunnetta lihaksissa, mutta sellaista "jokaliikeirvistyttää"-kipua ei ole oikeastaan ollut. Tai noh, katsotaan mikä on huomenna reisien tilanne, joko alan rappusia noustessa irvistelemään :) Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa!

lauantai 16. tammikuuta 2016

Alkutilanne ja tavoitteet

Tapasin personal treinerini Kirsin ensimmäistä kertaa 7.1 eli heti loppiaisen jälkeen alkukartoituksen merkeissä.  Ensimmäiset 20 min taisi mennä siihen, kun kerroin miten vuosien mittaan olen itseäni hajoittanut eri liikuntamuodoilla. Teimme myös kehonkoostumusmittauksen, jonka tulokset oli odotettavissa. Aika harvalla on joulun syöminkien jälkeen kroppa parhaimmassa mahdollisessa tilassa :) Itsellä oli vielä takanani reilu 10 päivän puristus saada seuraava kirjani taittoon. Käytännössä olin siis istunut koneella 9-13 h tuntia joka päivä, välillä pidin toki lyhyen ruokatauon tai tein pikapyrähdyksen pakkaseen koirien kanssa. Ruokavalion laatu ei todellakaan ollut parasta mahdollista ja tuli sorruttua jopa Pandan juhlapöydän konvehteihin, joista olen jo vuosia sanonut, että ne on turhia kaloreita pahasta (sori vaan sinä sukulainen, jolta saimme ne lahjaksi :D ).

Lopuksi teimme kuntotestin. VO2Max tehtiin Polarin kuntotestin avulla eli se oli helpoin osuus, kun piti maata puhumatta 2 min paikallaan. Lihaskunnosta pikaisesti testasimme kyykyt, vatsat ja punnerrukset. Sököpolvieni vuoksi en pystynyt kyykkäämään ihan tarpeeksi alas asti, mutta sain tulokseksi 22 kyykkyä 30 sekunnissa ja arvosana 3 (1-5) eli keskinkertainen. Vatsalihakset mulla on aina olleet suht hyvässä kunnossa. Sain tehtyä 21 ylösnousua 30 sekunttiin ja siitä arvosana 5 eli erinomainen. Mutta sitten ne punnerrukset... Alussa sanoinkin Kirsille, että mulla on aivan onnettomat olka- ja rintalihakset. Käsissä on kyllä jonkin verran voimaa, mutta näitä punnerruslihaksia minulla ei yksinkertaisesti ole lainkaan. Sain tehtyä kaksi hyväksyttyä suoritusta :( Ja ei ollut mun isoista tisseistä nyt hyötyä, kun rinnuksen piti hipaista maata. Noh, tämä ei tullut mulle yllätyksenä.

Sitten niihin tavoitteisiin. Toki rasvaprosentti saisi pienentyä edes viidellä yksiköllä, mutta ehkä enemmän haluaisin keskittyä siihen, että saisin voimaa ylävartaloon. Kuten aikaisemmin olen maininnut, olen hyvin numeerinen ihminen, joten tavoitteet pitää olla numeroissa. Sain Kirsiltä myös syvällisemmän tehtävän tavoitteen asetteluun. Hassua, että nyt mun pitää täytellä sellaisia lappuja, joita työssäni annan asiakkailleni vastaanotolla. Mutta tämä onkin opettavaista - olla välillä siellä toisella puolella. Yksi tavoitteistani on ainakin se, että tekisin kesäkuun alkuun mennessä kymmenen täydellistä ja kaunista punnerrusta. Tosin kuntotestin mukaan niitä piti vissiin tehdä 14 että pääsi seuraavalle tasolle... Mutta olen realisti. Jotain muitakin tavoitteita haluan kyllä vielä astettaa ja kollegani kanssa oli puhetta jopa jostain haastekisastakin. Kollegani Sawon mualta aloitti myös uuden blogin ja tavoitteellisemman voimaharjoittelun. Olemme tosin varmaan ihan eri kategorioissa - ainakin sellainen olo mulle tuli lukiessa Maaren ensimmäisiä kirjoituksia :) Sori vaan Maare, mutta mulla taitaa mennä muutama vuosi ennen kuin teen jotain maastavetoa tai kunnon penkkipunnerrusta :D Mutta haaste-ehdotuksia otetaan toki vastaan! Joku lankkuhaaste ehkä menis?

Kirsi teki mulle tällä viikolla saliohjelman, jossa on kuusi erilaista liikettä. Jalkaprässiä, pienillä käsipunteilla penkkipunnerrusta, vaakasoutua, takareisiä ja lonkkia vahvistetaan nilkkaan laitettavalla "taljarenksulla" ja jalan taakseviennillä kierron kera, vatsalihaksia uudenlaisella liikkeellä, jota en osaa edes selittää, mutta juuri golfia varten hyvää kiertoliikettä siinä tulee. Selkälihaksetkin tehdään mielenkiintoisesti selkää pyöristäen nikama-nikamalta, sekin oli mulle täysin uutta. Kehon hallinta mulla on kuulemma aika hyvä. On se parempi nyt, kuin muutama vuosi sitten. Pilates on auttanut ja se, että kun pari kertaa on itsensä pahasti hajottanut, niin onhan siitä hyvä ottaa opikseenkin eikä tehdä juttuja yli, vaikka kroppa antaisikin myöden :)

Nyt sitten omalle salille ekaa kertaa ohjelman kanssa ja reeni alkakoot!

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

Olen harkinnut kuntosalitreenin aloittamista jo muutaman vuoden ajan. Ärsyttää, että tiedän oikein hyvin, miksi lihaskuntotreeni kannattaa. En ole koskaan ollut siitä vain järjin innostunut. Olen kyllä salilla välillä enemmän, mutta yleensä vähemmän säännöllisesti käynyt. Tunnen suurimman osan laitteista ja pääosin niitä osaan käyttääkin. Koskaan en ole jaksanut kokeilla edes puolen vuoden jaksoa, että pääsisinkö salitreenin makuun rutiiniksi asti ja saisinko puolessa vuodessa jopa jotain tuloksia. Nyt on sen aika.

Koska en todellakaan pyri bikini fitness kuntoon, niin lukivikaisena (joka muuten varmasti tulee näkymään jatkossa myös teksissänikin) aivoissani se kääntyi fikini bisnekseksi. ja myös blogini nimeksi. Bisnes on lähellä sydäntäni, sillä olen ollut mikroyrittäjä jo reilun kymmenen vuoden ajan. Vaikka terveystieteiden maisterina ja laillistettuna ravitsemusterapeuttina perusteet liikunta-asioista tiedänkin, niin eipä ole haitaksi oppia uutta ihan oman kantapään kautta. Alkuun kuitenkin kerron hieman liikuntahistoriastani, jotta te lukijat ymmäräisitte mistä lähtökohdista aloitan tämän puolen vuoden projektin. 

En ole koskaan ollut erityisen liikunnallinen. Lapsena pelailin naapurin kanssa tennistä ja muutaman vuoden kävin tenniskoulussakin kerran viikossa. Muuten liikkuminen lapsena oli pyöräilyä paikasta toiseen. Uinti on ollut aina ykköslajini. Olen oppinut uimaan 4-5-vuotiaana ja se on ollut minulle luontaista. Ainoa laji, jossa olen päässyt aikoinaan edustamaan kouluani kilpailuihin, vaikka koskaan uimaseuraan en ole kuulunutkaan.

Koripalloa teininä pelailtiin lähikentällä myös usein. Muistaakseni nelosluokkalaisena kävin kerran namikan treeneissä, mutta valmentaja ei oikein osannut ottaa uutta tulokasta mukaan, joten treenit jäivät siihen ensimmäiseen. Harmi sinänsä. 

Jossain vaiheessa innostuin tanssista. Taisi olla viidennellä tai kuudennella luokalla, kun kävin kansalaisopiston jazz-tanssissa muutaman vuoden. Myöhemmin jatkoin yläasteella koulun tanssikerhossa, jossa tanssittiin modernia ja tehtiin tanssinumeroita muutamiin musikaaleihin. 

Lukioaikoina treenasin muutaman vuoden ajan kamppailulajia nimeltä Taido. Hyvin kokonaisvaltaista ja mielenkiintoista. Sisälläni on aina asunut pieni ninja, mutta valitettavasti kehoni on rakennettu pääosin B-osista ja lopulta polveni oli sen verran huonossa kunnossa, että en päässyt enää ulisematta kyykystä ylös. Siihen jäi ninjailut.

Polvien vuoksi olen lopettanut myös tanssimisen, ala-asteella välillä laskettelin jonkin verran ja yläasteella hommasin lumilaudan. Parikymppisenä möin lumilaudankin lopulta pois, kun lääkäri hieman uhkaili... Lääkärin puheista (kielloista) huolimatta juoksin kuitenkin puolimaratonin vuonna 2003. Noh, jos rehellisiä ollaan, niin en sen jälkeen kolmeen päivään pystynyt kunnolla edes kävelemään, polvet oli aivan muusina...

Olen kuitenkin suorituksestani edelleen superylpeä, sillä minulla ei ole ainuttakaan juoksijageeniä kropassani. Yläasteella muistan, kun piti juosta se kamala 1500 m, josta sai numeron. Meillä liikuntatunti oli vieläpä ruokatunnin jälkeen ja tein Vallu Konoset eli jouduin oksentamaan juoksun jälkeen. Arvosanakseni sain ajasta 6-. Onneksi silloinen opettajani oli viisas ja sanoi:"Hanna, kun tuo juoksu ei ole oikein koskaan ollut sinun lajisi, niin haluaisitko mielummin uida Cooperin testin?" No totta kai halusin! Sen arvosanaksi sain 10-, ilman treeniä.

2000-luvun taitteessa seurustelin lääkäriopiskelijan kanssa, joka pelasi intohimoisesti golfia. Ja jotta poikaystävääni olisin nähnyt edes joskus kesäisin, oli minunkin suoritettava green card ja alettava pelaamaan. Golf taitaakin olla ainoa laji, joka on pysynyt minulla mukana lähes joka kesä muutamaa ulkomaanvuotta lukuunottamatta näihin päiviin saakka.

Mutta koskaan en ole todellakaan ollut mikään himoliikkuja. Esimerkiksi neljä liikunta kertaa viikossa on ollut minulle vain hassu harhainen haave. Joskus ehkä niihin määriin päässyt, mutta vain muutaman viikon ajan. Mutta mikä onkaan tilanne nyt? Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Maanantaisin minulla on pilates. Tylsää, mutta tehokasta ja oiva laji mun B-osille, varsinkin kun ryhmää vetää fysioterapeutti, joka estää minua tekemästä tyhmiä. Torstaisin pelaan höntsäkorista. Tästä myöhäisemmässä postauksessa lisää. Vuoden tauon jälkeen ajattelin käydä taas lauantaiaamun spinningissä. Ainoa ryhmäliikuntatunti, josta sittenkin tykkään. Tai tykkään paremminkin siitä itsensä rääkkäämisestä en liikunnan ilosta :D Niin ja sitten nyt tämä lihaskuntotreeni. Eli neljä tuntia liikuntaa viikossa + koiralenkit. 

Tästä siis alkaa matka, josta postailen blogiin 3-4 kertaa kuukaudessa. Olisin toki halunnut heti alkuun 2 salitreeniä viikkon, mutta personal traineriksini lupautunut Kirsi Vaulamo (www.kuntokoulu.com) heti puhui päähäni järkeä ja aloitamme yhdellä salitreenillä viikossa. Ensi kerralla lisää ensimmäisestä PT-tapaamisesta ja valitsemastani kuntosalista (www.fit24.fi) lisää. Lisäksi myös omista tavoitteistani ja ensimmäisistä treeneistäni.

Tervetuloa seuraamaan, kuinka liikuntaa (vain sen vuoksi, koska se on terveellistä) harrastava terveysalan ammattilainen yrittää löytää liikunnan ilon kuntosalimaailmasta. Mission impossible? Katsotaan mikä on tilanne kesällä 2016, kun puoli vuotta kokeilua on takana.